Äänekoskella järjestetty juoksukoulu toi yhteen yhdeksän naista, jotka haastoivat itsensä ja kannustivat toisiaan.
Yhdeksänhenkinen naisporukka treenasi Innostumon Sanna Jämsénin johdolla kuuden viikon aikana juoksutekniikoita, sykkeiden seuraamista ja sai myös infoa siitä, miten juoksuharrastusta pystyy tukemaan muilla harjoitteilla.
VIIMEISELLÄ tapaamiskerralla käytiin läpi kehonhuoltoa ja sitä, kuinka harjoittelun saa yhdistettyä omaan elämään jouhevasti.
– Hienoa, että sai näin kokonaisvaltaisen kuvan harjoittelusta. Ei se olekaan ihan pelkkää juoksemista, Anne Puukilainen sanoo.
– Ja nyt tietää, mitä voi tehdä, jos ei vaikka ehdi lenkille. Kaikilla kuitenkin on oma elämänsä ja kiireensä. Ja harjoittelu menee kuitenkin elämän mukaan eikä toisinpäin, Tiina Seppänen sanoo.
Porukan kanssa treenattiin yhdessä, kannustettiin ja jaettiin kokemuksia. Valon Kympilläkin pidettiin yhtä.
–Tälle ryhmälle muodostui kyllä sellainen yhteishenki jo heti alusta alkaen, että valmentajan ei tarvinnut kuin nauttia sen tuomista tuloksista. Ryhmän henki kantaa nimittäin pitkälle. Sillä on iso vaikutus siihen, kuinka sitoutuu harjoitteluun, kuinka selviää vaikeuksista ja tietenkin siihen, kuinka jatkaa valmennuksen jälkeen, Jämsen kertoo tyytyväisenä.
VALON KYMPILLE pääsi osallistumaan kuusi juoksukoululaista. Yksi juoksi kymmenen kilometrin omatoimisesti ja kaksi joutui jättämään väliin sairauden vuoksi, mutta kaikilla on kymmenen kilometrin juoksut tulevaisuuden suunnitelmissa. Juokseminen oli yhtä aikaa elämys ja saavutus.
– Ensimmäinen kierros rupateltiin Tiinan kanssa kuulumisia, seurailtiin sykkeitä sekä kuulosteltiin tuleeko kipuja. Kolmen kilometrin kohdalla kärki juoksi jo meistä ohi. Siinä sitä vain suu auki äimisteltiin ja taputettiin ohitukselle. Toiselle kierrokselle lähdettäessä päätettiin lisätä pökköä pesään ja yllätettiin itsemmekin, kun jaksettiin koko kierros hieman kovemmalla tahdilla. Loppuaika 1.16. Ja molempien omat tavoitteet alitettu, Janna Vakoniemi kertoo iloisesti.
Vielä reilua viikkoa ennen Valon Kymppiä porukka oli innostunut ja lähdössä innolla kokeilemaan mitä saa itsestään irti. Kukaan ei ollut missään tapauksessa jättämässä leikkiä kesken ennen, eikä jälkeen tämän tavoitteen saavuttamista.
– Saatan kuulostaa oudolta valmentajalta, mutta minulle tärkeintä ei ole se, että valmennettava saavuttaa yhden tietyn tavoitteensa, vaan se, että hän oppii kulkemaan sinnikkäästi eteenpäin matkasta nauttien. Siten saavutetaan tavoitteita yksi toisensa jälkeen ja ilolla, Jämsén sanoo.
MITKÄ OVAT fiilikset pari päivää juoksu-urakan jälkeen?
– Viikonloppuna on tullu venyteltyä mutta polvet on kipuilleet, eikä lenkille vielä ole uskaltanut. Mutta Tiinan kanssa yhdessä päätettiin, että ensi vuoden tavoite on puoli maraton, Vakoniemi kertoo päättäväisenä.
