Äänekosken kaupungin yhteistyö mopoharrastajien kanssa laajenee. Nyt myös Valtra on lupautunut mukaan yhteistyökumppaniksi ja tarjoaa alueen mopomiittiä varten. Mopoharrastajat pääsevät kokoontumaan samalle alueelle, jossa maailmankuuluja traktoreita koeajetaan.

Valtran toimitusjohtaja Jari Rautjärvi ja henkilöstöjohtaja Jari Suuronen näkevät, että tapahtuma on omiaan tukemaan paikallisten nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Tehtaalla pohditaan, voisiko yhteistyön kautta mopoharrastajien joukosta myös löytyä tulevaisuuden osaajia Valtralle. Samanlaista tapahtumaa kaavaillaan jo tässä vaiheessa myös ensi syksylle.

Nuorten mopomiitin sponsorina Valtran lisäksi toimii paikallinen Maansiirto J. Nurminen Oy ja Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE. Lisäksi nuoret ovat hakeneet hankerahoitusta Äänekosken nuorisovaltuustolta ensiavun ja järjestyksenvalvojien kuluihin. Äänekosken kaupunki puolestaan on ollut vahvasti mukana tukemassa erityisesti nuorten omaa aktiivisuutta.

Nuorten mopoaluehanke sai alkunsa Äänekosken kaupungin järjestämän Onko ideaa? -tapahtuman ideakilpailusta. Paikalliset nuoret Valtteri Kautto, Tuukka Lihavainen ja Eero Pigg esittivät idean mopoalueesta, jossa voisi turvallisesti järjestää mopomiittejä. Äänekosken kaupunki palkitsi idean kilpailun parhaana ja selvittää parhaillaan mahdollisuuksia hyödyntää VT4:n uuden linjauksen myötä ylimääräiseksi jäävää nelostien pohjaa mopoharrastajien alueena.

Äänekosken kaupunki ja Valtra järjestävät yhteistyössä mopoharrastajien kanssa mopomiitin 9.6. klo 18.00 alkaen Valtran Suolahden tehdasalueella. Tapahtumapaikkana toimii Valtran virallinen koeajorata osoitteessa Valmetinkatu 2, 44200 Suolahti. Tapahtuma on kaikille avoin.

Äänekosken liikuntapuistossa vietettiin nelijalkaisten kauneuskisat. Ala-Keiteleen Kennelkerhon, Suolahden Metsästysseuran ja Hietaman Haukun yhteistyössä järjestetty koiranäyttely oli jälleen kerran menestys. Alueella nähtiin 367 näyttelykoiraa. 

Tällä kertaa järjestettiin ryhmänäyttely FCI 3/9 ja 7/8. Koiria arvioimaan saapui viisi tuomaria ja pari tuomariharjoittelijaa. Aurinkoiseen päivään oltiin varustauduttu erilaisin suojin ja niinpä urheilukentällä nähtiin telttojen lisäksi monenlaisia varjoviritelmiä.

– Onneksi on tuullut, ettei ole käynyt liian tukalaksi. Kaikki on mennyt hyvin, ja varjopaikkoja on löytynyt. Tärkeitä on tietenkin huolehtia, että lemmikillä on vettä saatavilla, näyttelysihteerinä toiminut Elsi Pääaho kertoo.

Tunnelma oli mainio. Väkeä oli paljon, kauimmaiset näyttelyyn tulijat Venäjältä saakka. Kiuruvedeltä matkaan lähteneet Heidi ja Janne toivat mukanaan kokonaisen tiibetinspanielilauman: mukaan pääsivät Senni, Wilma, Helmi, Minni, Miina, Fanni ja Bolt.

– Tulimme tänne ”lähinäyttelyyn”. Tämä on sievä paikka, ei ole hyttysiä ja järjestelyt kohdallaan. Ei ole moitteen sijaa, Heidi ja Janne sanovat.

Huuhan liikennepuisto on jälleen auki. Maanantaina avatussa 1–12-vuotiaille suunnatussa puistossa lapsia opetetaan käyttäytymään liikenteessä ja huomioimaan muita.

Nuorisotyöntekijä Merja Arffman kertoo puiston keräävän matkailijoita ympäri Keski-Suomea. Viime kesänä kävijöitä oli noin 5000 ja tämän kesän odotettu kävijämäärä on samaa luokkaa. Puiston toiminta on kaikille maksutonta.

Huuhan perhepuiston yhteydessä on myös leikkipuisto ja skeittiramppi. Se on siis sopiva paikka lapsiperheille.

– Ollaan todella kiitollisia, että tällaista järjestetään. Liikennepuisto on kesän pelastaja, kertoi paikallinen äiti keskiviikkona liikennepuistossa.

Tiistaisin kello 12–14 puistossa käy myös Kesäkaara, joka tuo mukanaan sumopuvut ja muuta nuorille suunnattua tekemistä. Sen lisäksi puistossa vierailee myös jätskipyörä, josta voi halutessaan ostaa jäätelöä.

– Täällä on tosi kivaa, kun on asfaltti ja on mitä ajaa, sanoi nuori Milka.

Huuhan perhepuistossa järjestetään lapsille oheistoimintana myös perinnepelejä ja -leikkejä. Muun muassa jalkapalloa, polttopalloa ja kirkonrottaa. Nuorisotyöntekijät Niina Kollanen ja Arffman järjestävät puiston toimintaa kesätyötekijöiden kanssa.

Liikennepuisto on avoinna 27. heinäkuuta asti maanantaista perjantaihin kello 10–15.

Monilla on nyt kesäloma alkanut ja Äänekosken luonnossa seikkailu voi olla hauskaa puuhaa. Täytyy kuitenkin muistaa jokamiehenoikeudet. On hyvä tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Saat poimia marjoja ja sieniä muiden metsistä, mutta et häiritä kotirauhaa tai vahingoittaa luontoa. Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan Suomen luonnossa liikkuvien oikeuksia hyödyntää luonnon antimia siitä riippumatta, kenen metsissä liikutaan.

Jokamiehenoikeudet ovat merkittäviä muun muassa ihmisen liikkumisen, luontoretkeilyn ja luonnontuotteiden keruun kannalta, mutta ne eivät koske piha-alueita, viljelyksiä ja muita erityiseen käyttöön tarkoitettuja alueita.

Saat liikkua jalan, pyöräillen, hiihtäen tai ratsain luonnossa. Liikkumisesta ei kuitenkaan saa aiheutua vahinkoa alueelle. Moottoriajoneuvoa ei saa ajaa tien ulkopuolella ilman maanomistajan lupaa.

Jokamiehenoikeuksiin kuuluu myös lupa yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminen on sallittua. Liian pitkäksi aikaa majoittautuminen voi kuitenkin haitata luontoa. Avotulta ei saa sytyttää ilman lupaa.

Koiraa ulkoiluttaessa sen pitää olla kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään saakka. Tällöin riistaeläimillä on poikasia.

Kalastus on sallittua tietyin rajoittein. Saat onkia mato-ongella, mutta viehekalastukseen useammalla vavalla täytyy sinun maksaa kalastonhoitomaksu. Metsästykseen tarvitset myös maanomistajan luvan ja metsästyskortin.

Testaa millainen jokamies olet!

Lähteet ja lisätietoa:
Ympäristöministeriö
Luontoon.fi
Ymparisto.fi

Äänekosken Moottorikerhon perinteisiä kevätpäiviä vietetään Citymarketin edustalla lauantaina 9. kesäkuuta.

Cittarin pihaan saapui aamusella upeita moottoripyöriä ja iloisia moottoripyöräharrastajia. ÄMKin kevätpäivien tarkoitus on saada näkyvyyttä toiminnalle ja samalla kerätä rahaa mopokerhon hyväksi.

Luvassa on arvontoja, kisoja, upeita kaksipyöräisiä, grillimakkaraa, kahvia ja pyttipannua höystettynä iloisella tunnelmalla. Tapahtuma jatkuu ainakin kahteen iltapäivällä.

Äänekosken Moottorikerhon Kevätpäivät CItymarketin edustalla la 9.6. klo 10-14 (15). Vapaa pääsy. 

Äänekosken mopoharrastajat, Valtra ja Äänekosken kaupunki järjestivät yhdessä upean harrastetapahtuman Suolahdessa lauantaina 10. kesäkuuta.

Kaikki lähti siitä kun Valtteri Kautto, Eero Pigg ja Tuukka Lihavainen ottivat osaa kaupungin Onko ideaa?- ideakilpailuun ja ideoivat voitokkaasti Äänekoskelle omaa mopomiittipaikkaa. Yhteistyö kaupungin kanssa on johtanut siihen, että nyt nykyisen Nelostien kohta hylättävälle pätkälle kaavoitetaan mopomiittisuoraa, joka valmistuu parin vuoden kuluttua. Yhteistyössä kaupungin kanssa mopoharrastajat lähtivät myös etsimään paikkaa mopomiiteillä, ja lopputulos oli Valtran kanssa yhteistyössä tehty mopomiittitapahtuma Valtran traktoreiden testitalueella Suolahdessa.
– Olin aika varma, ettei siitä ideasta synny yhtään mitään, Lihavainen sanoo.
– Sama. Mutta sitten yhtäkkiä oltiin kolmen parhaan idean joukossa ja nyt ollaan tässä, Pigg komppaa.

Paikalla oli satoja mopoharrastajia aina Viitasaarta ja Jyväskylää myöten. Myös Äänekosken Moottorikerhon väki saapui paikalle moottoripyörineen solidaarisuutta osoittaen. Testiradalla kumi kärysi ja pärrä pärisi, kun mopoharrastajat keulivat pitkällä suoralla.
– Tämä on pikkukaupungin eka miitti, jossa on suljettu suora, Lihavainen ilmoittaa tyytyväisenä.
– Tää on ihan älyttömän hienoa. Täällä on lapsiperheitä, täällä on nuoria, täällä on vanhoja. Tää on kokonaisuudessaan ihan mahtavaa, Kautto sanoo.
– Tää on elämää! Palaneen renkaan hajukin tekee vain hyvää,  Pigg sanoo.

Renkaita myös paloi. Yhdessä Lihavaisen, Piggin ja Kauton kanssa miitin leaderinä toimineen Alvari Mäkinen poltti ensimmäisen renkaansa puhki jo ennen miittiä.
– Oltiin testaamassa ja ehdin ehkä 10 minuuttia olla pyörän selässä, kun ensimmäinen rengas meni. On minulla onneksi kahdeksan vararengasta mukana, Mäkinen naurahtaa.

Valtra lähti mukaan nuorten suunnittelemaan tapahtumaan hyvällä fiiliksellä: miitissä oli paikalla paljon Valtran omia työntekijöitä hienolla talkoohengellä. Mukana oli myös Valtran turvallisuuspäällikkö, Äänekosken kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Kiiskinen, joka oli ylpeä nuorista, jotka olivat itse luoneet tapahtumalla turvallisuussuunnitelman ja hakeneet luvat.
– Tämä on erinomaisen hieno tilaisuus yritykselle tukea nuorten toimintaa. Tässähän samalla tuodaan Valtraa tutuksi nuorille, joista voi tulla tulevaisuudessa Valtran omia työntekijöitä. Tälllainen yhteistyö on parasta, Kiiskinen sanoo.

Onko luvassa uusi yhteispelillä toteutettu miitti?
– Syksyllä, lupaa Valtran henkilöstöpäällikkö Jari Suuronen.

Valtran henkilöstöpäällikkö Jari Suuronen oli ilolla vastuussa makkaranpaistopisteestä.

Viitasaarelainen Aleksi Manninen oli yksi tapahtuman huikeimmista temppuilijoista.

Miitti alkoi epävirallisesti jo K-supermarket Suosikin pihasta, josta näyttävät motoristiletkat kulkivat Valtralle.

Äänekosken Moottorikerhon perinteiset kevätpäivät vietettiin lauantaina 9. kesäkuuta.

Auringonpaisteessa kimmeltävät moottoripyörät, muurikalla käristetty pyttäri ja iloinen tunnelma houkutti paikalle useita ohikulkijoita.
– Ihan asioille tultiin, mutta jäätiin sitten tähän pyörimään, kun on tuota bensaa suonissa koko perheellä, Iines Hyytiäinen sanoo.

Mopokerhon toimintaa tukeva pienimuotoinen, mutta hieno tapahtuma sai Hyytiäisten perheeltä ansaittua kiitosta.
– Nuorten käsille on hyvä saada tekemistä, kun se meinaa mennä monilla vaan sisällä istumiseksi ja pelaamiseksi, Hyytiäinen toteaa.
– Kerhot on hyviä juttuja, että nuoret pääsee harrastamaan. Mikä tahansa harrastus on parempi kuin pyöriä missä sattuu tupakkihuulessa kaikkien muiden tötköttien kanssa.  Enää ei ole paljoa paikkoja, jossa pääsee päristelemään, ilman että joku hermostuu. Itsellä on Paatelassa monta hehtaaria, jossa poika on päässyt ainakin vielä päristelemään, ilman että joku on alkanut huutaa, Heikki Hyytiäinen sanoo.

Paikalle tuodut pyörät osallistuivat leikkimieliseeen äänestykseen, jossa valittiin Äänekosken kaunein pyörä. Voittajaksi valittiin tänä vuonna Pasi Keurulaisen hillitön Harley-Davidson.

Vertti Takalan SM-pyörä oli myös paikalla.

Paikalla nähtiin upeita pyöriä aika monelta vuosikymmeneltä.

Paatelan ratsastuskoulun kentällä pidettiin kouluratsastuskilpailut kesäkuun alussa. 

Tuomarina tiukassa kisassa toimi Kati Hiiliaho.

Luokka 1. Käynti-raviohjelma

1.Pauliina Liimatainen-Sommertraum JSR 143,5p 68,333%

2.Suvi Halttunen-Barbalala A-KRAT 136,5p 65%

3.Miila Piilonen- Paatelan Pilvi A-KRAT 134p 63,809%

4.Aino Selin-Dilaila A-KRAT 131p 62,380%

5.Alina Piilonen-Helssan A-KRAT 130,5p 62,142%

6.Milla Koivula-Paatelan Pilvi A-KRAT 130p 61,904%

7.Inka Muranen-Kissy Mill LauRa 129p 61,428%

8.Viivi Väyrynen-Tiluliina A-KRAT 124,5p 59,285%

9.Veera Vuorela-Backup A-KRAT 124p 59,047%

10.Essi Saari-Tiluliina 120,5p 57,380%

Luokka 2. Helppo C E.B Special 2015

1.Laura Joukainen-Marit`s Passion HanRa 139,5p 66,428%

2.Anna-Mari Kosonen-Marit`s Rhumba HanRa 126p 60%

3.Venla Joukainen-Marit`s Roseria HanRa 124,5p 59,285%

4.Maria Hoikkanen-Yön Tytti A-KRAT 123,5p 58,809%

5.Kaisa Seppä-Mr Robertto HanRa 120p 57,142%

6.Teija Hiironen-Sunshine Xena SuoVaRi 116,5p 55,476%

7.Veera Vuorela-Backup A-KRAT 102p 48,571%

Luokka 3. Helppo B K.N. Special

1.Laura Joukainen-Marit`s Passion HanRa 154p 61,6%

2.Anna-Mari Kosonen-Marit`s Rhumba HanRa 150p 60%

3.Venla Joukainen-Marit`s Roseria HanRa 147p 58,8%

4.Maria Hoikkanen-Yön Tytti A-KRAT 140p 56%

5.Teija Hiironen-Sunshine Xena SuoVaRi 135,5p 54,2%

6.Kaisa Seppä-Mr Robertto HanRa 132,5p 53%

Eilen Huuhanpuistossa oli Äänekosken skeittiparkin kehittämispalaveri. Paikalle ilmaantui muutamia skeittaajia ja skuuttaajia, sekä Äänekosken kaupungin liikuntapalvelun ja tilapalvelun edustajat. Paljon toiveita tuli esille ja remontin uskotaan olevan valmis alkusyksystä.

Skeittaus ja skuuttaus ovat kasvattaneet suosiotaan paljon viime vuosina. Huuhan perhepuistossa sijaitseva skeittiparkki saa kunnostusta varten kaupungilta 40 000 euron budjetin. Entisen tenniskentän päälle tehdyn skeittiparkin kunto on huono. Asfaltissa on paljon halkeamia, ramppien alaosat kolisevat, eikä puiston siisteys ole kehuttavaa.

Skeittiparkissa on vain vähän erilaisia elementtejä. Siellä on kaksi betonista kurbia joiden päälle voi esimerkiksi tehdä ollien, eli hypätä laudan kanssa. Laudalla voi liukua kurbin reunalla monin eri tavoin.

Sopivan korkuisina kurbeja on luonnollista käyttää istuimina. Parkki tarvitsee kunnollisia penkkejä, jotta skeittaajille olisi paremmin tilaa.

Parkista löytyy myös skeittipyramidi. Nimensä mukaan se muistuttaa nelikulmaista pyramidia. Sitä voi laskea alas, joka on helppo tapa kerätä vauhtia. Pyramidia voi käyttää myös hyppyrinä.

Parkin molemmat rampit ovat liian korkeita aloittelevalle skeittaajalle. Noin 1,5 metriä korkeita ramppeja harva uskaltaa laskea.

Skeittaajat toivovat parkkiin uusia, matalampia ramppeja kunnostuksen mukana. Vanhoja ja toimivia elementtejä ei kuitenkaan kannata hukkaan heittää. Rahaa on rajoitetusti, joten se kannattaa käyttää hyvin.

Graffitien koristamista rampeista jyrkempi on skuuttaajien suosima, mutta skeittilaudalla sen laskeminen on haastavaa.

Parkkiin toivottiin muun muassa matalampia kurbeja vaikkapa manuaaleja varten. Manuaali on laudalla tasapainottelua käyttäen vain kahta rengasta, kahden ollessa ilmassa. Sinne halutaan myös kaiteita joita pitkin liukua skeitti- tai potkulaudalla. Kaiteet eivät ole kalliita, mutta ne puuttuvat nykyisestä parkista kokonaan. Niin sanottu mini half-pipe on myös haluttu. Siinä olisi kaksi matalaa ramppia vastakkain joilla voisi temppuilla. Kokonaan uusi betonipohjakin houkuttelisi, mutta 40 000 euron budjettiin se ei luultavasti mahdu. Nykyinen asfalttipohja on toki toimiva, mutta betoni on sileämpää ja sen äänitaso olisi pienempi.

Pieniä korjauksia pystyy tekemään myös talkoovoimin, ja parkin käyttäjät itse vaikuttavat eniten sen siisteyteen. Harrastajat ovat toivoneet uudistusta ja pian sellainen saadaan.

KesäKaara kiertää taas. Kuplafutista ja sumopukuja, pelejä ja leikkejä pääsee nuoret harrastamaan ilmaiseksi kesän ajan.

– Halutaan nuorille kesäloman ajaksi tekemistä, kertoo KesäKaaraa kuskaava Juho Aarnio.

Huuhan perhepuistossa on lähes aina ala- ja yläkouluikäisiä nuoria, joten KesäKaaraa näkee siellä usein. Kaara kiertää myös Sumiaisissa, Konginkankaalla ja Suolahdessa. Se on käynyt Hankasalmellakin asti.

– Mennään minne meidät tarvitaan, sanoo Aarnio.

Huonoilla keleillä KesäKaara saattaa järjestää tekemistä myös nuorisotaloilla sisätiloissa. Mukavaa tekemistä on nuorille siis kelistä riippumatta.

Eilen tulleen tiedon mukaan KesäKaara on saanut valtionavustusta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolta 10 000 euroa.

– Palkkoihin menee jonkin verran, auton kunnossapitoon myös, kertoo nuorisosihteeri Mika Inkeroinen.

Osa rahoista menee myös mm. rikkoutuneiden kuplapallojen korvaamiseen uusilla. Rahojen päätarkoitus on kuitenkin vain ylläpitää KesäKaaran toimintaa.

Pysy ajantasalla KesäKaaran menoista Facebookissa

Kalastus on hyvä harrastus niin vanhalle kuin nuorellekin, eikä kalapaikoista ole täälläpäin pulaa. 

– Se on onkiväelle mukava juttu, kun tämä Äänejärvi vapautui yleiseen kalastukseen. Kyllä tästä ennen vanhaan ongella sai aina vähintäänkin kissan kalat, tuumailee äänekoskelainen kalamiesveteraani Pentti Wacklin uudella kaupungintalon rannan vierasvenelaiturilla ja siirtää kohoa ylävirtaan.

Kevyt puikulakoho noussee pystyyn ja painuu uppeluksiin, mutta kala ei tartu.

– Salakka siellä narraa, mutta kohta se jää, kun nosto osuu kohdalleen. Otappas Waltteri sinä tämä kala pois kuleksimasta, kun minä juttelen toimittajan kanssa.

Vapaan tarttuu 12-vuotias pojanpoika ja tarkastaa ensin syötin. Pientä viritystä ja mitättömän kokoinen punainen keinomato kimmeltää koukussa ottavasti ja koukun pää pilkistää esiin tarttuvasti. Siima solahtaa takaisin virran pyörteeseen.

– Oikea mato olisi parempi, mutta kyllä kala näihin muovimatoihinkin tarttuu, toteaa nuori mutta kokenut onkimies. 

– Nämä kestävät paremmin koukussa eikä kädet läträänny, hän täsmentää asiantuntevasti. 

Pentti Wacklin ihastelee uutta komeaa laituria ja muistelee, kuinka takavuosina uiton aikaan nippujen alta nousi roppakaupalla oikeita körmyahvenia.

– Aina, kun hinaaja toi yläseliltä uuden lautan, sen alla seurasi ahvenparvia. Heti ilmestyi onkiukkoja uoman varteen Mörtin edustalle, hän muistelee.

– Saman lailla homma toimi myös Suolahdessa, kun puuta riitti sataman edustalla.

Roskakalaa ei ole

Pentti Wacklin on toiminut Äänekosken Tärpissä vuosikymmeniä. Viime vuosina ”Piepe”, kuten hänet koskella paremmin tunnetaan, on vetänyt seuran järjestämiä nuorten ja lasten onki- ja pilkkitapahtumia. Kesällä pilkkimistä sanotaan pohjaonginnaksi, jolla konstilla kalaa nouse syvältäkin.

– Aika monet tapahtumat on tullut värkättyä ja isoillekin porukoille. Perinteinen onkiminen ja pilkkiminen ovat ilmaisia jokamiehen oikeuksia ja sen verran hienoa puuhaa, että niiden pariin kyllä kannattaa nuorisoa kannustaa.

Hän luettelee onkimisen iloja ja etuja pitkän listan.

– Se on samalla jännittävää että rentouttavaa. Ollaan reippaana ulkona luonnon helmassa eikä vain kyhjötetä tietokoneen kimpussa kotinurkissa.

Sekin on harrastuksessa plussaa, että saaliista saa laitettua hyvää ja terveellistä ruokaa.

– Nykyään lehtien kokkipalstoilla kerrotaan, miten keittiömestarit taikovat jokaisesta kalalajista herkkuja. Salakkakin kelpaa. Roskakalaa ei ole olemassakaan.

Waltteri kehuu kuitenkin ahvenen makua yli muiden. Isoin hänen onkimansa on painanut 700 grammaa.

– Oli se mahtavan makuista, kun savustettiin.

Usein onkireissuilla on kalakaverina koulutoveri Severi. Yhdessä on mukavaa ja voi vaikka kilpailla kumpi saa enemmän kalaa. 

Pieni koukku, ohut siima ja herkkä koho helpottavat kalan tartuttamista.

Halpaa ja hulppeaa

– Halvimmillaan onkivälineet saa eurolla, kun valmistaa vavan itse vaikkapa kapeanhuitakasta haapapuusta, Wacklin valistaa.

Koukun, kohon ja painon kanssa kannattaa ottaa asiantuntijan neuvot huomioon, jotta saaliin saanti varmistuu.

– Semmoinen marketin perinteinen pintaonkisetti kyllä pelittää hyvällä syönnillä joten kuten, mutta yleensä niissä on liian iso koukku ja liian kantava koho aran kalan tartuttamiseen. Tosin syöntipäällä oleva ahven tarttuu melkein mihin vain.

Narraaminen vähenee, kun käytössä on ohut siima, pieni hyvälaatuinen ja terävä koukku sekä herkkä juuri ja juuri kantava koho.

– Onkivehkeiden tuunauksen saa tehtyä muutamalla eurolla.

Erikoissolmut nailonsiimaan kannattaa opetella, sillä tavallisesta solmusta siima katkeaa herkästi.

Jokamiehenoikeuden piiriin kuuluvaa onkivettä Äänekoskella kyllä piisaa.

– Onkiminen on halpaa ja hulppeaa puuhaa. Onkipaikkoja täällä on monipuolisesti ja yllin kyllin, Wacklin vakuuttaa.

Ruohikossa kuhisee

Pintaongella kalan tavoittaa ilman venettä, kun rannassa on vettä vähintään reilu metri ja vesikasvustoa. Ahvenvitapöheikkö on varma kala paikka.

Virtapakoista kannattaa aina kokeilla ja siltojen aluset ovat usein hyviä onkipaikkoja. Samoin laitureiden ja aallonmurtajien tutumassa on sopivan syvää onkimiseen. Kalaa kannattaa tavoitella myös rantajyrkänteiden ja -kivien edustalta, kunhan vain on tarpeeksi syvää.

Piepe painottaa, että pienimmät onkijat on syytä varustaa pelastusliiveillä, sillä vaara vaanii, kun vettä on uppeluksiin asti. 

Waltteri muistuttaa, että metsälammillakin kannattaa rampata. 

– Niistä voi saada isoja ja melkein mustia ahvenia.

– Hei nyt se tarttui!

Siiman päässä välkkyy sätkivä salakka. Äänejärvi suo antejaan. 

Torstaina pelatttiin jazzviikon perinteinen Ääneseutu -golfturnaus. 

– Näin saadaan mukaan kotiseudulla vierailulla olevia pelaajia. Kesäinen keli suosi leppoisaa kisailua piskuisen ja välillä melko oikukkaan golfpallon kanssa, Tapio Tourunen kertoo.

Pääkilpailun tasoituksellisen piste bogey kilpailun Voitti Ensio Virtanen 38 pisteellä. Naisten sarjaan uskaltautui vain kaksi pelaajaa. Ulla Rautiaisen voittotulos oli 30 pistettä. Kilpailun parhaan tuloksen ilman tasoituksia pelasi Heikki Parkatti tulos 85 lyöntiä.

Erikoiskilpailuissa tarkimman avauslyönnin teki Osmo Ruuska ja pisimmän avauslyönnin Ilkka Raatikainen.

Kilpailun kaikki Tulokset tässä

Ensio Virtanen (oik) valmistautuu voittopuheeseen.

– Nöyrin mielin lähdetään matkaan – mutta kyllä se kirpaisee, jos ei nyt voitetakaan. Sen verran usein on käyty täällä harjoittelemassa, Matti Leppänen heitti kipparoimansa Gamman kannelta hieman ennen aamukymmeneltä Mustaniemen satamasta matkaan lähtenyttä Keitele-Regattaa.

Viime vuonna regatan voiton lightning-luokassa ottaneen Leppäsen virnistely paljasti, ettei lopulta kyse ole niin kauhean totisesta kilpailusta.

– Ekan kerran olin täällä jo vuonna 1999. Sen jälkeen ollaan tultu aina, kun on ollut mahdollista eli jos missään ei ole ollut samaan aikaan isompia kisoja.

Leppäsen miehistönä on hänen vaimonsa Mari ja poikansa Arttu. Mukaansa he ovat saaneet Tuusulasta toisen kerran myös Kuitusen venekunnan, jonka kapteenina toimii Yrjö Kuitunen.

Yrjö Kuitunen antaa kilpailunumeron tyttärenpojalleen Aarnelle veneen kylkeen kiinnitettäväksi.

Snow White -veneen kanssa Äänekoskelle saapunut Kuitunen kehuu Keitele-Regatan mainetta lightning-luokan harrastajien keskuudessa. Päällekkäisyyksien vuoksi lightning-veneitä on tosin tällä kertaa mukana vain kuusi. Yhteensä reitille kohti Viitasaarta lähti 15 venettä. Purjehtijoita veneissä on noin 50.

– Piti tulla uudestaan, kun viime vuonna saatiin niin hyvät fiilikset. Olikohan se toinen vai kolmas etappi, kun saatiin spinnata myötätuulipurjeella kolme, neljä tuntia yhteen menoon, Kuitusen tyttärenpoika Aarne Kuitunen kertoi.

Tälläkin kertaa purjehtijat saavat nauttia tuulista, tosin vastaisesta. Juuri ennen lähtöä saatiin tieto, että puuskat yltävät yli kymmenen sekuntimetrin.

– Nyt ei spinnata, kun on kryssiä, Yrjö Kuitunen puhui purjehdusta – eli vastatuuli estää veden päällä ”liitämisen”.

– Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia. Enemmän tämä on harrastus kuin kilpailemista, Aarne Kuitunen myönsi.

Arvo Suomalainen on osallistunut regattaan joka vuosi.

Matkassa on jälleen myös alan äänekoskelaisveteraani Arvo Suomalainen. Hän on ollut mukana joka vuosi eli ensimmäisestä vuoden 1978 Keitele-Regatasta alkaen.

– Tämä on jo 41. kerta. Pitäisi saada jo vanhuudesta jotain aikahyvitystä, poikiensa Matin ja aina Yli-Muoniosta saakka paikalle saapuneen Riston kanssa matkaan lähtenyt Suomalainen ehdotti.

Kaksipäiväinen regatta koostuu kolmesta etapista. Ensimmäinen päättyy iltapäivällä Matilanvirralle. Sieltä lähdetään kohti Viukarin saarta, jossa yövytään. Viukarissa purjehtijoita odottaa muun muassa sauna ja kahdeksan kiloa muikkuja. Sunnuntaina edessä on kisan päättävä etappi Viitasaarelle.

– Odotettavissa on hieno kisa. Vastatuuli tietää sitä, että jännitystä on luvassa koko rahalla. Saadaan ottaa koko rata-alue käyttöön, Matti Leppänen hehkutti ennen lähtöä.

Luvassa on siis luovaa luovimista.

Leena Niskanen on yksi noin 20 regatan toimitsijasta. Huoltoveneessä nautitaan brunssia ennen kuin työt Matilanvirralla alkavat.

Vesa Karhusaaren kipparoima For Sail purjehti 41. Keitele-Regatan maaliin ensimmäisenä. Miehistönä toimi Aki ja Olli Vanhala. Toiseksi Antti Kivennimen Sofia, Juha Äystön ja Kimmo Rihton miehittämänä. Kolmanneksi maaliin lipui Anni, kipparinsa Päiviö Peltokorven ja Juho Keräsen, Pekka ja Mikko Partasen kanssa.

Kevyen luokan voittoon tuli Samppa J Salminen Nikeallaan Tero Kotimäen ja Ilkka Virtasen kanssa.

Regatan päätuomari Raimo Sironen kertoi kisan sujuneen vallan mallikkaasti. ÄKS tavoitti päätuomarin kotimatkaltaan Suovanselältä.

– Kilpailua suosi hyvät tuulet. Pelonsekaisin tuntein sai seurata pitkin viikkoa sääennustetta, joka kääntyi kuitenkin todella hyväksi purjehduskisaa ajatellen. Pieni sadekuuro ei menoa haitannut, tuulet olivat suotuisat ja purjehtijoiden rakastamaa luovimista sai harrastaa, Sironen sanoo.

Keitele-Regatta on Sirosen mukaan yhteisöllinen ja varsin sosiaalinen ollakseen kilpailu.

– Matilanviralla paistetaan letut, Viukarissa savustetaan muikut. Totta kai kisaohjelmaan kuuluu myös sauna sekä tuloksien spekulointi ja viiltävä kommentointi, Sironen sanoo.

Kisaan starttasi 16 venekuntaa, joista 15 tuli maaliin. Yksi keskeytys johtui teknisestä syystä.

– Veneitä saisi olla mukana enemmän. Viime vuonna kisaan lähti 25 venettä, joten pudotusta oli nyt reilusti.

Tulokset:

Kuivuus kutistaa mustikoita, mutta vattuja varttumassa runsaasti.

Metsä-, eli ahomansikoiden perässä ei tarvitse Äänekoskella rymytä pitkin ryteiköitä, sillä purnukallinen löytyy helposti lenkkipolun varresta tai puistikoista ihan kaupungin keskustasta.

Äänekosken keskustassa asuva Ulla Tourunen on innokas marjastaja. Viime kesänä hän keräsi lähipuistosta kuusi litraa metsämansikoita ja tänäkin vuonna ruohikossa jo punottaa lupaavasti.

– Parissa minuutissa kertyy hyvällä paikalla kourallinen, kunhan vain viitsii nöyrtyä yksittäistenkin marjojen perään.

– Marjastaminen, jos mikä, käy hyötyliikunnasta. Samalla tulee ulkoiltua ja saa hyvää mieltä.

Hän arvelee, että metsämansikoita jää paljon poimimatta, koska sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Marjat ovat pieniä. Ämpärin täyttäminen on hidasta, mutta metsämansikan maku on niin voimakas ja aromaattinen, että pienikin määrä riittää antamaan potkua marjakiisseliin tai leivonnaisten täyteille.

– Perinteinen lapsuuden herkku oli mansikkamaito ja hyvää se on edelleenkin. Kuinkahan moni lapsi sitä on päässyt nykyään maistamaan?

Mihin katosivat mesimarjat?

Lähes kadonnut herkku Äänekoskella ovat mesimarjat, joita takavuosina riitti poimittavaksi asti ja lisukkeeksi mansikkamaitoon.

– Kun löytyi edes muutama, että pääsisi maistamaan ja muistelemaan, Tourunen tuumailee toiveikkaana.

Metsämarjojen satonäkymiä Tourunen seurailee mielenkiinnolla. Tilannetiedotuksia ja marjapaikkavinkkejä tulee metsän keskellä asuvalta velipojalta.

– Kuulin, että lakkojakin on ollut jo jonkin verran poimittavaksi. Pitää vain tietää paikat, joita on suo-ojitusten jälkeen sentään joitakin jäljellä vanhalla kotipaikalla Hietaman suunnalla.

Ensimmäiset mustikat ovat kypsyneet ja sato on jonkinmoinen.

– Kuivuusko vai mikä lie on jättänyt mustikat pieniksi, mutta makua on sitäkin enemmän. Paikoitellen on mustikkaa kuulema hyvinkin poimittavaksi, Tourunen kertoo ja aikoo itsekin lähteä lähipäivinä tarkastamaan tilannetta tutuille marjamaille.

Metsävadelmien osalta sato näyttää lupaavalta. Raakileita on paljon ja odotukset korkealla.

– Ihan tässä keskustan tuntumassa on hyviä vattupaikkoja ihan polkujen varressa. Monesti kerääjiäkin on ollut ruuhkaksi asti, mutta hyvällä sadolla marjoja kyllä riittää ja jää vielä metsäänkin.

Puolukan sato on vielä kysymysmerkki. Kukkia kyllä nähtiin Ääneseudulla, mutta raakileet vielä uupuvat. Alkukesän erikoiset sääolot voivat vaikuttaa yllättävästi.

– Odotellaan pari viikkoa niin saadaan jo merkit, miten puolukan kanssa käy, Ulla Tourunen pohtii.

LASSE HÄMÄLÄINEN

Neljä äänekoskelaista nuorta harmonikansoittajaa osallistui viikko sitten Suomen pelimannimestaruuskilpailuun Ikaalisissa Sata-Häme soi juhlilla.

Harri Kotilaisella on kädet täynnä raviohjastamisessa ja valmentamisessa, mutta mitä sitä ei heppaurheilun eteen tekisi.

Haastattelupäivä ei ole mikään tavallinen sunnuntaipäivä. Harri Kotilainen on tullut tallille tavallista myöhemmin, vasta kello yhdeksän aikoihin. Edellinen ilta venyi pitkäksi Kotilaisen juhliessa Liisan Tulilinnun kolmatta perättäistä kolmen tuhannen euron arvoista voittoa. Valmentaja-ohjastaja Kotilainen juhli ottamalla kotonaan pari konjakkia ja katsomalla telkkarista Wallanderin loppuun asti.

Normaalisti päivä tallilla alkaa kahdeksan maissa ja valoisaan aikaan työpäivä venyy helposti iltakymmeneen saakka. Ravipäivinä päivät ovat vielä pidempiä. Kotitallille Konginkankaalle palaillaan tavallisesti vasta puolenyön jälkeen. Se, kuinka pitkälle aamuyöhön päivä venyy, riippuu siitä, mihin matka on suuntautunut: Joensuuhun, Helsinkiin, Ouluun vaiko vain Tampereelle tai Jyväskylään.

Mikä ihme saa miehen tekemään tällaista työtä?

– Joku palo tähän hommaan on. Menestymisen nälkä ehkä. Toisaalta tässä työssä myös oppii koko ajan jotain uutta. Koskaan ei ole valmis.

Harri on kasvanut kiinni hevoshommiin jo pikkutaaperona. Tallikamarissa Harri näyttää vanhaa kuvaa, jossa hän taluttaa henkselihousuissaan suomenhevosta laitumelle. Naru on löysä, hevonen lampsii pää alhaalla noin nelivuotiaan Harrin perässä.

– Tämä oli tosi vireä tamma! Mutta ymmärsi, että lapsen kanssa pitää olla nätisti. Ensimmäisen oman hevosensa Harri sai 15-vuotiaana, eikä ole sen jälkeen juurikaan muita töitä tehnyt.

KOTILAINEN EI VOI keskittyä pelkästään hevosten valmentamiseen ja kilpailuttamiseen, sillä hän hoitaa 13 hevosen tallinsa pääsääntöisesti yksin. Harrin tytär Terhi Kotilainen ja ystävä Marko Tuominen käyvät auttamassa aina kun ehtivät. Lisäksi tallitöitä tekevät satunnaisesi muut kaverit ja harjoittelijat.
Tallinpitäjän päivät täyttyvät hevosten ruokkimisesta, tarhaamisesta, karsinoiden siivoamisesta, heinien ja vesien kantamisesta. Huolehtimisesta ja miettimisestä: miksi hevonen ei menestynyt eilen startissa odotetulla tavalla? Mikä neuvoksi juuri talliin tulleelle ravurille, joka oli nuorena ikäluokkatähti, mutta enää ei savu halkea? Raveihin suunnataan keskimäärin kaksi kertaa viikossa, joskus jopa neljä kertaa.

Valmentajan ammatti on myös palveluammatti. Puhelin pirisee taajaan. Hevosenomistajat, toimittajat ja ravipelivihjeiden laatijat soittelevat ja kyselevät kuulumisia. Valmentajan täytyy tulla toimeen paitsi hevosten, myös ihmisten kanssa.

Raviurheilun tilanne on Kotilaisen mukaan muutaman vuoden takaisen notkahduksen jälkeen suhtkoht hyvä. Palkintotaso on noussut jonkin verran ja uusia hevosenomistajakimppoja perustetaan. Haasteita kuitenkin ravipäättäjille riittää, sillä lajin pariin pitäisi saada enemmän ihmisiä, pitäisi saada pelivaihdot nousuun ja lajille ehdottomasti lisää näkyvyyttä.

– Telkkarista ei tule enää minkäänlaisia ravilähetyksiä, Kotilainen päivittelee.
– Kuinka uudet ihmiset voivat innostua raveista, jos ravilähetykset pitää etsimällä etsiä Veikkauksen sivuilta internetistä?

PAIKALLISRAVEISTA ihmiset onneksi innostuvat edelleenkin. Konginkankaalla ravit ovat aina koko perheen ja koko kylän tapahtuma. Tänä vuonna Konginkankaan ravit järjestetään 19. elokuuta.

– Konginkankaan raveihin osallistun aina kuin mahdollista. Ajotehtäviä riittää niin, että monesti saan ajaa kaikissa lähdöissä. Poni- ja monte -lähtöihin en tosin ole osallistunut, Kotilainen virnuilee.

Mutta mitä raviurheilun ammattilainen miettii Konginkankaan Hevosurheilukeskus -hankkeesta? – Ravihevoset ja ratsut tarvitsevat pitkälti samoja asioita: rehuja, lihashuoltoa, kengitystä, lääkintää ynnä muuta. Myös hevosihmisillä olisi varmasti paljon opittavaa toisiltaan. Synergiaetu olisi väistämätön, Kotilainen pohtii.

– Hevosurheilukeskus olisi toteutuessaan hevosihmisille ja tälle kyläkunnalle pelkkää plussaa. Se toisi parhaimmillaan lisää harrastajia ja uusia hevosenomistajia alalle. Ehkä jotkut innostuisivat muuttamaankin kylälle. Ja jos joku rakentaisi tallin hevosurheilukeskuksen alueelle, voisi siihen löytyä vuokralainen tästä ihan läheltä, Kotilainen vinkkaa pilke silmäkulmassa.

Harri Kotilainen, 54
– asuu Suolahdessa
– Hevosten valmentaja ja ohjastaja
– 13 valmennettavaa vuokratallissa Konginkankaan Liimattalassa.
– Ajanut urallaan 5367 starttia, joista voittoja 728. Viime vuosina voittoprosentti on ollut huikeat 14 – 17. Hevosenomistajille rahaa näistä starteista on kertynyt yhteensä noin 1 500 000 euroa. (Hippoksen tilastot vuodesta 1977.)
– Elämän hevonen: Helmin Roosa. Kuningatarkilpailuunkin osallistunut tamma oli äärettömän lahjakas ja nopea. Omapäinen. Tamma kehittyi koko ajan starttien myötä ja sillä jäi paljon saavuttamatta, sillä ura katkesi valitettavan nuorena jalkavaivoihin. Tamma siirrettiin siitokseen ja sillä on tällä hetkellä neljä varsaa, viidettä odotetaan syntyväksi näinä päivinä.

Konginkankaan paikallisravit 19.8. Konginkankaan raviradalla

TEKSTI JA KUVA: TUULA LAINE

Tenniksen harrastajapelaajille järjestetään 24.-26. elokuuta kaupungin mestaruuskilpailut.

– Uusi tekonurmikenttä on ollut todella hyvällä käytöllä, ja nyt kisojen yhteydessä myös aloitteleville harrastajapelajilla on oma sarja missä voi kokeilla taitojaan uusia pelaajia vastaan, Tapio Tourunen sanoo.

Kisoihin ilmoittautumiset Tapio Touruselle 21.08 mennessä sähköpostiin aanekosken.tennishalli@co.inet.fi

 Äänekosken Teatterin Varjolapset jatkaa toimintaansa lauantaina 11. elokuuta.

Tasokasta ja koskettavaa nuorisoteatteria tekevä Äänekosken Teatterin Varjolapset toivottavat jälleen uudet teatterin tekijät mukaan toimintaansa. Vaatimuksena on ainoastaan vähintään 12-vuoden ikä.

– Homma on maksutonta ja kaikille avointa. Pääsykokeita ei ole. Mitään taitoja tai kokemusta teatterista ei siis tarvitse olla! Porukkaan mahtuu myös, vaikka et haluaisi näytellä. Aina tarvitaan myös maskeeraajaa, valo- ja ääni-ihmisiä, lipunmyyjiä, julisteentekijää, apulaisohjaajaa, lavasteiden suunnittelijaa, muusikoita, tuottajaa, kirjoittajia… Varjolapset muistuttaa Facebookissa.

Varjolasten syyskauden aloitus Painotalon Mikko-salissa la 11.8. klo 14–16. 

Konginkankaan paikallisravit on jouduttu peruuttamaan.

Peruuttamisen syynä on ilmoittautuneiden osallistujien vähäinen määrä.

Paikallisravit piti järjestää 19. elokuuta Konginkankaan raviradalla.